Sijaiskodissa tapahtuu: Kisselin ensimmäinen viikko
Sijaiskotien blogi alkaa: Kisselin ensimmäinen viikko
Hei kissanystävät!
Saatiin tällainen idea hallituksessa alkaa kirjoittelemaan sijaiskodeissa olevien yhdistyksen kissojen kuulumisia. Ulospäin yhdistyksen toiminta saattaa näyttää, että vietetään pitkälti hiljaiseloa, kun kotia etsiviä kissoja tupsahtelee esittelyyn harvakseltaan, joten päätettiin raottaa, mitä täällä kulissien takana tapahtuu.
Uusin tulokas meillä on sunnuntaina saapunut 13-vuotias Kisseli-kolli. Meillä ei varsinaisesti ollut Kisselin kanssa mitenkään ruusuinen alku, herra nimittäin päätti vääntää tortut kuljetuskopassaan. Matka oli kissalle ensimmäinen, joten ei mikään ihme, että näin kävi. Onneksi kakkapylly antoi perillä kuitenkin kiltisti pestä itsensä.
Täällä sijaiskodissa asuu ennestään kaksi omaa kissaa, joten Kisseli sai luvan majoittua olohuoneeseen omaan ylhäisyyteensä, ainakin alkuun. Siellä se kiipesikin heti ikkunalaudalle katselemaan maisemia. Muutos oli kuitenkin varmaan sen verran suuri ja jännittävä, että ensimmäisen illan Kisseli lähinnä nukkui sohvan alla tai nurkassa eikä ruoka alkuun meinannut maistua, ei sitten millään. Kisselin herkkua oli kuulemma ollut tomaattimakrilli, joten kun herra ei maanantai-iltaan mennessä ollut suostunut maistamaan murustakaan minkäännäköistä ruokaa tai herkkua, ei auttanut muu kuin hakea makrillipurkki testiin ja sekoittaa sitä ruokaan. Ja jo rupesi maistumaan! Ruokahalu on parantunut viikon mittaan, nyt Kisseli on syönyt jo paria eri ruokaa sekoitettuna ja kelpuuttanut kuivaruokaakin. Se on myös ollut täysin sisäsiisti, mitään ongelmia ei sen suhteen ole ollut.
Kisselillä oli tullessaan oikean korvan takana verestävä haava/rupea. Se myös ravisteli päätään kovasti, joten oletettavasti se on rapsutellut korvien kutinan takia korvantauksen rikki. Maanantaina tutkin sen korvia, ja ne olivatkin melko likaiset.
Laitoin Kisselille kaulurin ja tiistaina kävin ostamassa sille Vetramil-voidetta sekä korvatippoja, joilla olen hoitanut sitä. Perjantaihin mennessä korva näytti jo paremmalta. Eli paranemaan päin! Se ei ole enää rapsutellut ihoa rikki, vaikka otin kaulurin pois. Korvien kutinaa ja kuntoa seurailen vielä, jos näyttää että korvatipoista ei ole apua, niin meillä on Kisselin kanssa edessä eläinlääkärireissu. Sillä saattaa mahdollisesti olla korvapunkkeja, joten senkin takia se on nyt ollut eristyksissä enkä ole edes yrittänyt tutustuttaa sitä omien kissojen kanssa. Korvapunkki nimittäin tarttuu.
Kissojen tutustuttamisessa tein kuitenkin maanantaiaamuna sen virheen, että päästin Kisselin olohuoneesta tutustumaan vapaasti ympärilleen. Se karjui puoli kuuden jälkeen aamulla niin kovasti ja oli niin innokkaasti tulossa seurustelemaan, joten ajattelin että no, menkööt sitten. Virhe! Toiselle kissoistani Kisseli vain sähisi ohimennessään, mutta toisen, pienikokoisemman kissani päälle se suorastaan hyökkäsi, vaikka toinen ei edes uskaltanut lähestyä sitä. Kisseli oli aivan hurjana ja todella vihainen. Onneksi siitä ei syntynyt isompaa tappelua, vaan pääsin väliin ja koppasin oman kissani pois.
Muuten Kisseli on ollut todella kiltti kissa. Se kehrää kovasti ja juttelee, tykkää hirveästi rapsuttelusta ja tunkee sohvalla syliin. Myös toimenpiteitä korvien kanssa se on antanut tehdä kiltisti, vaikka ei niitä hirveästi arvosta. Mitenkään vihamielinen se ei yksin ollessa todellakaan ole ollut minua kohtaan.
Katsotaan, kunhan Kisselin korvat ovat parantuneet, että tuleeko kissojen tutustuttamisesta mitään ja alkaako Kisseli tottua muihin.
Terveisin sijaiskoti Jonna
Kisseli ei etsi vielä omaa kotia, vaan hänen korvansa hoidetaan kuntoon ennen uuden kodin etsintää.
