Pätkis stories

Miau! Minä oon Pätkis (alias PätPätti alias The Pätmän).
Minä oon oletettavasti syntyny jonnekin ulos ja 7 kuukautta minä siellä selvisin joten kuten, ennen kuin jäin semmoseen ihme räpsyyn loukkuun. Sitten semmoset ihmiset kyyditsi minut ensin johonkin paikkaan, jonka nimi oli kuulema löytöeläinkoti. Minä en hirveesti tämmösistä tiiä, kun nämä ihmis-otuksetkin on mulle ihan outoja. Sieltä joku täti kyyditsi minut sitten autossa pitkän matkan toisen tätin ja setän luo. Siellä minä pääsin vähän väljempiin oloihin, sauna oli kuulema se huone nimeltään.
Mutta tiiättekö, minä sain viimeinkin ruokaa, paljon ruokaa, ihan niin paljon kun maha veti. Olihan se tietysti ihan kiva ettei paleltanukaan enää, mutta nämä ihmis-otukset, ne on aika pelottavia. Muutamia kertoja se tuo setä ihminen on minua silittäny, se kyllä tuntuu aika kivalta, mutta kun pelottaa.
Laitto ne minut taas siihen pieneen koppaan ja veivät autolla jonnekin eläinlääkäriin. Sielläkin minua pelotti kamalasti, yritin olla vähän iso ja vihanenkin, mutta mitä lie tapahtunu, kun heräsin sitten kunnolla vasta kun oltiin takas sen tätin ja setän luona. Oli vähän huono olo sen reissun jälkeen, mutta onneksi sain pian hyvää ruokaa mahan täyteen.
Viikko sen reissun jälkeen minä pääsin tutustumaan muihin kissoihin. Oven alta olin niitä haistellu ja kuunnellu, enkä hoksannu että niitä onkin kolme. Vähän minua aluksi pelotti, kun tulivat niin läheltä kattomaan ja tutkimaan. Ne on kuitenkin ihan kivoja kavereita.
Muutaman viikon päästä ne laitto taas minut siihen pikkuseen boksiin ja veivät sinne eläinlääkäriin. Ja se se on kumma paikka, kun taas en muista mitään sen jälkeen kun tätejä oli monta ja jotain yrittivät mulle tehdä. Taas heräsin niiden tätin ja setän luota, mutta nyt oli oikeesti huono olo ja mahasta oli hävinny karvat. Tutkin sitä masu parkaa tarkemmin, että minkä sille tekivät ja tiiättekö, siellä haisi tosi jännälle ja siinä oli jotain pikkusia naruja. Se tuo täti, joka ihteesä mammaksi sanoo, kerto että ne leikkasi multa jonku piilokiveksen ja suusta pari jumiutunutta maitohammasta. Nyt en kuulema ole enää ihan vauva, kun ei ole vauvahampaita. Minä oon kuulema vaan 8 kuukautta vanha, mutta ne maitohampaat olisi pitäny lähtee jo ajat sitten. Ja höpötti tuo täti, että minä oisin varmaan paljon isompi kokonen, jos oisin saanu syntymästä lähtien kunnollista ruokaa. Mulla on kuulema niin isot tassutkin.

Nyt ruokakipot kilisee siihen malliin, että on lähettävä syömään. Tarinoin sitten ens kerralla lisää.

Pätkis the Pätmän