Kissan rokotus

Rokottaminen auttaa pitämään kissan terveenä ja suojaavat niitä vakavilta sairauksilta. Rokottamaton kissa voi sairastua useille tartuntataudeille, kuten kissarutolle, kissaflunssalle ja raivotaudille. 

Yhdistyksellekin on tullut vuosien aikana kissoja, joilla on on ollut sairauksia, jotka olisi voitu estää rokottamisella, kuten kalikivirus tartuntoja (kissaflunssa). Kalikivirus aiheuttaa hengitystieoireita, suun haavaumia ja yleistä huonovointisuutta. 

Kissa tulisi madottaa 1-2 viikkoa ennen rokotusta, jotta rokotus tehoaisi paremmin. Sisäloiset heikentävät kissan immuunijärjestelmää, mikä voi estää rokotteen tehokkaan toiminnan. Madotus poistaa madot ja näin ollen varmistaa, että kissan keho kykenee reagoimaan rokotteeseen optimaalisesti. 

Usein saatetaan ajatella, että sisäkissaa ei tarvitse rokottaa. Mutta myös sisäkissa voi sairastua, sillä taudinaiheuttaja voi kulkeutua kotiin ihmisten vaatteissa tai kengissä. Tartuntariski on myös olemassa eläinlääkäri käynneillä ja eläinhotelleissa. On hyvä huomioida, että monet virusinfektiot leviävät oireettomien kantajien kautta. Kissasta voi tulla loppuelämäkseen viruksen kantaja ja sairaus voi palata uudelleen esimerkiksi stressin myötä.

Rokotusten avulla ylläpidetään laumaimmuniteettia

Laumaimmuniteetti tarkoittaa tilannetta, jossa suurin osa kissayhteisöstä on rokotettu tiettyjä sairauksia vastaan, mikä suojaa rokottamattomia yksilöitä. Tämä johtuu siitä, että tartuntariski vähenee, kun tautia aiheuttavia viruksia tai bakteereita on vähemmän liikkeellä. Tämä immuniteetti on erittäin tärkeää pennuille ja kissoille, joilla on heikompi vastustuskyky.  

Rokotuksia tulee uusia säännöllisesti, jotta immuniteetti säilyy ja laumaimmuniteetti pysyy yllä. Rokottaminen suojaa myös niitä yksilöitä, jotka eivät voi saada rokotusta syystä tai toisesta. Rokottaminen estää taudin leviämisen.

Rokottaminen ehkäisee yleisimpiä tartuntatauteja

Kissan yleisimpiä tartuntatauteja ovat ylätiehengitysteiden tulehdukset, kissarutto, kissan immuunikatovirus (FIV) ja kissan leukemiavirus (FeLV). Nämä sairaudet voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia ja levitä helposti muihin kissoihin.

FIV (Feline Immunodeficiency Virus) eli kissan immuunikatovirus on vastaavanlainen kissojen virustauti kuin HIV ihmisillä. FIV heikentää kissan vastustuskykyä muille taudinaiheuttajille. Aluksi sairaus voi ilmetä lievänä kuumeiluna ja imusolmukkeiden turvotuksena, ja oireet nämä voivat hävitä itsestään. Myöhemmin, kun immuunijärjestelmä heikkenee, kissa voi sairastua toistuviin infektioihin, kuten suu- ja ientulehduksiin, iho- ja silmä tulehduksiin sekä krooniseen ripuliin. Lisäksi kissa voi laihtua ja sillä voi ilmetä neurologisia oireita tai kasvainsairauksia. FIV-tartuntaa ei voida parantaa, mutta kissan elämänlaatua voidaan parantaa ja pitää yllä hyvänä huolehtimalla säännöllisestä eläinlääkärin hoidosta, rokotuksista ja loishäädöistä sekä tarjoamalla laadukasta ruokaa. Ennalta ehkäisy on tärkeää ja se onnistuu parhaiten pitämällä kissat sisällä ja estämällä niiden kontaktit toisiin kissoihin. FIV-virus tarttuu pääasiassa syljen ja veren välityksellä, esim. kissojen välisessä tappelussa. FIV-positiiviset kissat tulisi leikkauttaa tai sterilisoida.

FeLV on kissan leukemiavirus, joka aiheuttaa kasvaimia sekä altistaa tulehduksille koska virus heikentää immuunijärjestelmää. Tulehduksia voi olla esim. Ientulehdus, suutulehdus, ihotulehdus tai virtsatietulehdus. Oireina voi ilmetä myös ruokahaluttomuutta, anemiaa, huonokuntoinen turkki tai muuttunut käytös. Virus on hyvin tarttuva RNA-virus, joka ei kuitenkaan säily kauaa tarttuvana ympäristössä. Virus tarttuu lähinnä syljen ja muiden eritteiden kautta, sekä emolta pennuille istukan ja maidon kautta. Voi tarttua esim. kissojen nuollessa toisiaan tai yhteisten ruokakuppien käytössä.

Kissat yleensä paranevat infektiosta, mutta osa voi jäädä kantajiksi. Eli osa kissoista voi parantua hyvän immuunipuolustuksen takia, osalla pieni määrä virusta jää kudoksiin piileskelemään ja näistä kissoista tulee oireettomia kantajia. Oireettomat kantajat eivät tartuta muita kissoja. Kuitenkin virus voi uudelleenaktivoitua stressin tai immuunipuolustuksen heikkenemisen vuoksi. Harmillisesti kuitenkin n. 85% tartunnan saaneista kissoista kuolee 3,5 vuoden kuluessa diagnoosista. Siksi on tärkeä pitää tartunnan saaneet kissat sisällä ja erillään terveistä kissoista.

Kolmoisrokote suojaa kissoja kolmelta eri taudilta

Kissaflunssa (ylähengitysteiden tulehdukset): 

Aiheuttajina toimivat usein herpesvirus ja kalikivirus. Tartunta tapahtuu helposti kissasta toiseen suoran kontaktin kautta, etenkin silmä- ja sierainnesteiden välityksellä. Oireita voi olla esim. aivastelu, nenänvuoto, silmätulehdus, yskä, väsymys ja kuumeisuus.

Kissarutto:

Parvoviruksen aiheuttama herkästi tarttuva tauti, joka voi levitä myös ympäristön kautta. Taudin oireen vaihtelevat lievästä vakavaan. Lievässä taudissa oireita voi olla lievä ripuli ja ruokahaluttomuus. Vakavassa infektiossa on voi olla kuumetta, kovia vatsakipuja, oksentelua, heikentynyt yleiskunto ja ripuli voi olla veristä joka johtuu kuivumiseen. Joillain kissoilla voi esiintyä haavaumia suun limakalvoilla, iho ja limakalvot voivat kellertää.

Herpes- ja kalikivirus:

Kissan rinotrakeiitti- eli herpesvirus (FHV) esiintyy yleisesti kissoilla ja kissanpennuilla, yhdessä kissan kalikiviruksen (FCV) kanssa se voi aiheuttaa ns. Kissaflunssan. Kissan virusperäinen rinotrakeiitti johtuu kissan herpesviruksesta, jonka oireita ovat mm. Sidekalvontulehdus (silmäkudoksen tulehdus tai turvotus), sarveiskalvon haavaumat, eritevuoto kuonosta. Kissan rinotrakeiitti ja kissan kalikivirus ovat erilaisia viruksia, joihin liittyy eri oireita. Kalikiviruksen oireita ovat haavaumat, ientulehdus sekä eritteen vuotaminen kuonosta.

Ulkoileva tai matkusteleva kissa tarvitsee myös rabiesrokotteen

Rabiestartunta leviää lähes ainoastaan raivotautisen nisäkkään pureman välityksellä. Rokottamalla kissan ennaltaehkäistään infektio kissassa, sekä taudin mahdollinen leviäminen muihin eläimiin ja ihmiseen.

Ulkoilevan kissan lisäksi myös matkusteleva kissa tarvitsee rokotuksen rabiesta vastaan. Rabiesrokote vaaditaan yhtenä EU:n pääsäännöistä, kun kissan kanssa matkustetaan EU:n sisällä tai EU:n ulkopuolelle. EU:n ulkopuolelta matkustaessa vaaditaan myös raivotaudin vasta-ainetutkimus.

Rokottamaton sisäkissa voi altistua tartuntataudeille mm. eläinlääkärissä ja eläinhotelleissa.

Eläinlääkäreissä ja eläinhotelleissa käy useita eri lemmikkejä, joiden kautta taudit pääsevät helposti leviämään rokottamattomiin eläimiin. Yleisin tartuntatapa on suora kosketuskontakti, esimerkiksi lemmikkien nuuskutellessa toisiaan. Epäsuorassa kontaktissa infektio siirtyy likaisten ruoka- ja juomakuppien, hiekka-astioiden, ihmisten, hoitovälineiden ja pintojen (pöydät, seinät, lattiat) välityksellä.

Lähteet:

https://kissansilmin.com/2020/07/11/felv-eli-kissan-leukoosivirus/ https://www.primacat.com/kissatietoa/kissan-hyvinvointi/mika-on-fiv

https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainlaakarit/palvelut-elainlaakareille/rokoteneuvonta/elainlajikohtaiset-rokotteet-ja-rokotussuosituksia/kissarokotteet/#:~:text=Rokottamalla%20kissat%20ennaltaehk%C3%A4ist%C3%A4%C3%A4n%20infektio%20kissassa,t%C3%A4m%C3%A4n%20j%C3%A4lkeen%20joka%20kolmas%20vuosi.

https://satavet.fi/kissojen-rokotukset/

https://www.royalcanin.com/fi/cats/kitten/feline-rhinotrachetitis-in-cats

https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/kissat/kissarutto/