Kotia etsivä: Pikku – Matti

Pikku-Matti marssi pihaani ja samalla kertaa sydämeeni kertaheitolla eräänä loppukesän päivänä, ilmeisesti morsianta etsiessään. Kuulin pihassa kissan mouruamista ja lähdin etsimään äänen lähdettä. Pihan laidalla lauleskeli ennestään tuntematon täysin musta Pikku-Matti. Lähestyttyäni kissaa, se tepasteli suoraa luokse ja aloitti hurjan kehräyksen ja puskemisen.
Yöksi laitoin sinne tänne pissaa ruikkivan pojan omien kissojeni ulkohäkkiin, jossa se lekotteli yön tyytyväisenä herkkuja syöden. Aamulla vein kissan löytöeläintaloon omaa omistajaa etsimään. Pikku-Mattiapa ei kaivattukaan kotiin ja hain sen parin viikon päästä takaisin meille odottelemaan kastraatiota ja osoittamaan, miten pätevä sisäkissa tämä nuori kolli on. 

Pikku-Matti osoittautui juuri niin rohkeaksi ja ystävälliseksi kun ensimmäisellä tapaamisella antoi ymmärtää. Talon kissat ja isot koiratkin Pikku-Matti kohtasi kehräten ja ilman kahinoita, vaikka talon omat kissat eivät niin kovasti tulokkaasta innostuneetkaan.

Koko minun luona viettämänään aikana, ei Pikku-Matti ole osoittanut minkäänlaisia aggressiivisuuden tai edes epäkohteliaisuuden merkkejä, vaan suhtautuu elämään ja ympäröiviin tapahtumiin suurella rakkaudella ja uteliaisuudella. Pikku-Matti pitää myös vähän hurjemmasta sylityksestä, ja on osallistunut mielellään jopa ilmajoogaharjoituksiin, kehräten sylissä hurjemmissakin keinunnoissa. 

Talon kissojen kanssa Pikku-Matti haluaisi kovasti leikkiä mutta touhu menee usein jahtaamiseksi, jossa Pikku-Matti jahtaa talon kissaa, joka yrittää juosta karkuun epämukavaa uutta pikkuveljeä. Pikku-Matille sopivin leikkikaveri onkin tainnut olla talon 45kg painava koiranpentu, jonka kanssa nujuaminen on ollut tasapuolisinta ja halu yhteiseen puuhaan on ollut molemminpuolista. 

Pikku-Matti oppi jo ensimmäisenä iltana tekemään tarpeensa vessanpönttöön, kuten muutkin talon kissat. Muutenkin poika on kastraation jälkeen tehnyt tarpeensa aina pönttöön tai hiekkalaatikkoon, minkälaiselle tahansa pelletille tai hiekalle. Siivoamaan Pikku-Matti on ahkera ja tästä syystä saattaa pelletit ja hiekat lennellä hiekkalaatikon ympäristöönkin. 

Pikku-Matti on myös melko kova sisustaja ja viherkasviharrastaja ja tämä onkin Pikku-Matin ainoa haastavampi puoli. Pikku-Matin vauhti on usein kova ja hypyt niin korkeita ja pitkiä, ettei tavarat välttämättä pysy niillä paikoilla, joihin ihminen on ne pyrkinyt asettamaan. Pikku-Matin mielenkiinnon kohteisiin kuuluu myös roikkuvat köynnöskasvit ja niissä se mielellään keinuu niin kauan kunnes jäljellä ei ole missä keinua.
Myös muut katonrajaan suuntaavat aktiviteetit viehättävät tätä kattia ja nokkelana otuksena se onkin löytänyt parhaat verhot ja hyllyt mahdollisimman korkealle pääsemiseksi. Hyllyillä ja kaapeissa seikkaillessa ei lainkaan paina huolet, on täysin toissijaista, kuinka monta kukkaruukkua tai valokuvaa matkalla tipahtaa lattialle.

Myös yhteistoiminta talon koirien kanssa sujuu mainiosti: Pikku-Matti osaa aukoa ruokakaappien ovet ja tarjoilee sieltä ystävällisesti herkkuja kömpelömmille koirille. 

Pikku-Matti sopeutuu varmasti hyvin minkälaiseen tahansa kotiin, joskaan kaikki kodit eivät välttämättä sopeudu tähän pieneen mustaan salamaan. Pikku-Matti voi oppia käyttämään sille erikseen tarjottuja kiipeilymahdollisuuksia ja tasoja, mutta koskaan ei voi tietää minne seikkailu johtaa, joten kovin tarkan ihmisen kotiin ei Pikku-Mattia kannata harkitakaan.

Sen sijaan tämä erityisen ystävällinen kaveri voisi sopia erinomaisesti perheeseen, jossa sattuu ja tapahtuu muutenkin ja jossa Pikku-Matin toiminnallisuus ei aiheuta suurta häiriötä arjessa. Vaikka kissaa ei ympäristön tapahtumat tunnukaan haittaavan, se tykkää välillä vetäytyä korkealle lempipaikkaansa levähtämään.  Olisikin hienoa, mikäli sille voisi uudessa kodissa olla jonkinlainen nukkumapaikka tai peräti kulkureitti katonrajassa. Pikku-Matti todennäköisesti nauttisi suuresti myös valjaissa ulkoilusta!