Henri

Henri on vähän pelokas ja säikähtää äkkinäisia liikkeitä, tai jos tulee jostain toisesta huoneesta nopeasti niin luikkii piiloon. Jos liikkuu rauhallisesti, niin ei ole ollenkaan pelokas.

Henri piilotteli talon yläkerrassa viikkojen ajan, kävi vain yöllä syömässä ja tarpeillaan. Nyt on rohkaistunut ja tulee näkösälle ja sohvalle viereen istumaan/makaamaan. Ei ole tullut itse syliin, mutta voi ottaa syliin eikä pyristele heti pois. Puskee kovasti, kun tarjoaa kättä.

11.3.2017
Henri muutti toiseen sijaiskotiin edellisen loman ajaksi. Henri käytettiin eläinlääkärissä suunnitellusti. Haavainen suu hoidettiin antibiootein, hammaskivi poistettiin. Henrille oli jo loppuelämän koti tiedossa, mutta runsasta juomista ja laihuutta selvitettiin vielä veri- ja pissakokein. Urhea Henri antoi käsitellä eläinlääkärissä itseään, ultrata munuaiset, eikä nostanut kynttäkään verikoetta tai pissanäytettä neulalla tai otettaessa. Valitettavasti tulokset paljastivat kroonisen munuaisten vajaatoiminnan, joka ei ole parannettavissa. Eläinlääkärin arvion mukaan mielekästä elämää on muutamista kuukausista puolen vuoteen.

Tämä toinen sijaiskoti päätti pysyä Henrin sijaiskotina sen loppuajan, mitä tällä lempeällä kissalla oli vielä jäljellä. Henri elelee kahden kissan kaverina. Päivät nukkuu pääosin omissa oloissaan, mutta ruoka-aikaan ilmestyy kiehnäämään paikalle. Onpa jopa innostunut kerran sijaisperheen lapsen leikittämisiin, ja antaa toisenkin, taaperoikäisen, itseään nostaa syliin. Yöt Henri nukkuu tiiviisti jalkopäässä, ja iltaisin ilmestyy siliteltäväksi. Henrilla on hauska tapa puskea -se ei kiehnää, vaan töksäyttää päänsä silittävää kättä vasten kuin pieni puskuripässi. Henri on laihtunut, mutta ruokahalua ja elämäniloa on edelleen. Vaikean päätöksen aika on edessä, mutta siihen saakka sijaiskoti nauttii tämän lempeän kissaherran läsnäolosta ja tarjoaa rajattomasti silityksiä ja rakkautta. Sen Henri on ansainnut.