Mimmi

Mimmi, mustavalkoinen kissanpentu 3kk, tuli minulle lokakuun lopussa sijaiskotiin ja tarkoitus oli etsiä Mimmille loppuelämän koti hänen reipastuttuaan. Mimmi kun karttaa kosketusta eikä uskalla syliin. Ensimmäiset päivät minun luona meni piilossa ja minun mennessä nukkumaan Mimmi uskaltautui olohuoneeseen leikkimään. Kuulin kuinka pallo sai kyytiä muiden lelujen kanssa. Istuin tai makasin lattialla Mimmin lähelllä hänen ollessa lipaston alla piilossa, että ottuisi minuun. Välillä käytin kättä siinä lähellä ja pääsin silittämäänkin Mimmiä. Pian Mimmin kiinnostus minua ja asuntoa kohtaan kasvoi ja uteliaisuus voitti, koska hän alkoi liikkumaan ympäri asuntoa ollessani kotona. Mimmi meni kuitenkin piiloon, jos liian lähelle uskalsin. Istuin iltaisin lattialla ja heittelin namupaloja lattialle ja Mimmi rohkaistui tulemaan aina vain lähemmäksi. Lopulta hän kävi nuuskimassa minua.

Nyt ollaan oltu jo pitkään siinä tilanteessa, että leikimme yhdessä ja siinä samalla hän käy minua nuuskimassa. Mimmi perääntyy tilanteesta pois, jos häntä yrittää koskettaa. Mimmi tulee sohvalle nukkumaan, vaikka minä olen siinä. Myös sängyssä on nukkunut vieressä. Saattaapa lattiallakin ottaa kauneusunet siinä minun vieressä. Mimmi tulee esille vaikka olisi vieraita käymässä ja saattaa jopa leikkiä heidän kanssaan. Mimmi sai muutama päivä sitten uuden ison kiipeilypuun ja sekös on ollut mukava paikka leikkiä. Niin äkkiä kiipeää ylimmälle tasanteelle katselemaan mitä ulkona näkyy. Olohuoneen ikkunalaudalta on myös mukana katsoa ulos.

Mimmi on reipastunut tosi paljon minun luona oloaikana. Minusta on ihanaa katsoa kuinka Mimmi leikkii ja tekee kissajuttuja sekä kasvaa isoksi neidiksi. Toivottasti ajan kuluessa edistymme silittämisessä ja syliin ottamisessa. Mimmistä tuli minun kissa, koska enhän minä raski hänestä luopua. Eikähän se ollut jo selvää, kun ensimmäisen kerran näimme.